Tuhottuja ja miinoitettuja koteja, venäläissotilaiden jättämiä huumeneuloja – Pekka Hiltunen näki avustusmatkalla sodan jäljet

0
Pekka Hiltunen näki matkallaan, kuinka vihollisen iskut ovat tehneet tavallisten ukrainalaisten arjesta selviytymistaistelua. Kuva: Pekka Hiltunen

Salosta Ukrainaan lähtenyt lahjoitettujen autojen saattue on päässyt perille onnistuneesti.

SSS kertoi viime viikolla (8.11.), kuinka lahjoitustavaroilla täytetyt bussi ja ruumiskuljetuksiin soveltuva kuorma-auto lähtivät matkaan Salon Meriniitystä. Ne olivat osa salolaisen Finnfoamin ja kajaanilaisen Pekka Hiltusen suurta kalustolahjoitusta, johon kuuluu yhteensä kuusi bussia ja kuorma-auto. Viisi bussia menee rintamalle ja yhdellä pienoisbussilla kuljetetaan Kiovan haavoittuneita.

Bussi piti jättää jo Ukrainan rajalle, mistä ukrainalaiset tulivat hakemaan sen. Pekka Hiltunen ajoi itse kuorma-auton perille asti paikkaan, joka sijaitsee Kiovasta itään. Tarkoitus oli viedä auto ihan etulinjaan asti, mutta luovutuspaikka sovittiin kuitenkin hyväntekeväisyysjärjestön varastolle, mistä sotilaat tulivat noutamaan auton.

– Paikan sijaintia ei saa edes tarkkaan kertoa, koska jos viholliset saavat tietää lahjoitusten vastaanottopaikan, he tuhoavat sen, Hiltunen kertoo.

Kun auto saatiin perille ja sen sisuksista paljastui Finnfoamin lahjoittamat 20 aggregaattia ja Hiltusen kajaanilaisen vapaaehtoisjoukon hankkimat vaatteet, moottorisahat, jauhesammuttimet ja muut varusteet, ukrainalaiset olivat ihmeissään.

– He olivat silmät soikeina, koska ajattelivat saavansa auton, mikä on iso asia, ja sitten auto olikin vielä täynnä tavaraa. He ihmettelivät sitä, että Suomesta tulee apua täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Sotilaat laittoivat käden sydämensä päälle ja sanoivat olevansa niin kiitollisia, että sanat eivät riitä kertomaan.

– Kun sotilaat olivat vieneet auton tukikohtaansa, he lähettivät kuvan, jossa ovat peukut pystyssä. Se oli itselle todellinen palkinto, kun näki, että apu meni perille, Hiltunen sanoo.

Saattue kohtasi matkalla myös esteitä, mistä ensimmäinen tuli vastaan Puolan rajalla. Siellä ammattiyhdistysliike oli eristänyt raja-alueen, ja sinne oli muodostunut yli 10 kilometrin mittainen jono.

– Tulkki sai keskustella puoli tuntia, että pääsimme humanitaarisena kuljetuksena rajalta läpi, Hiltunen kertoo.

Toinen yllätys kohdattiiin Ukrainan rajalla, missä tulli on kiristänyt linjaansa avustuskuljetusten suhteen. Papereiden tutkimiseen ja kuorman röntgenkuvaukseen meni 12 tuntia. Tiukennus liittyy tapahtuneisiin väärinkäytöksiin.

– Monet lahjoitustavarat, joilla ei ole ollut nimettyä vastaanottajaa, ovat päätyneet rosvojen käsiin ja pimeille markkinoille. Joulukuun alussa säädökset kiristyvät, ja kaikille arvokkaammille lahjoituksille pitää olla vastaanottaja tiedossa. Meillä oli asiat kunnossa, sillä kaikilla tavaroilla oli vastaanottaja, Hiltunen toteaa.

Pekka Hiltunen näki matkallaan, kuinka sodan jäljet näkyvät Ukrainassa kaikkialla ympäristössä.

– Omakotitaloja ja kerrostaloja on tuhottu, ikkunat on rikottu, vesihuolto- ja energiajärjestelmät on hajotettu. Tietysti rintamalla käydään sotaa, mutta siviilikohteissa on tehty puhdasta terrorismia, jotta ihmiset eivät pystyisi elämään.

– Kaikkialla on miinoja, ja monet ovat loukkaantuneet. Yksityisten ihmisten koteihin on laitettu miinoja esimerkiksi jääkaapin oveen, jolloin räjähdys tapahtuu, kun avaa oven. Eräälle pihalle venäläissotilaat olivat jättäneet singon, ja 10-vuotias lapsi kuoli löydettyään sen. Venäläissotilaiden jäljiltä löytyy myös paljon huumeidenkäyttövälineitä, Hiltunen kuvailee.

Ukrainassa on edessä talvi, ja maa muuttuu saviliejuksi. Armeijalla on käytössään nahkajalkineet, joita on pystyttävä välillä vaihtamaan ja kuivattamaan. Ennen joulua Hiltunen pyrkii saamaan liikkeelle seuraavan lahjoituserän, johon kuuluu kaksi bussia ja tuhansia kenkiä.

– Pyrimme saamaan autot täyteen tavaraa. Avun tarve on valtava, hän summaa.

Pekka Hiltunen palasi Ukrainan-matkalta Suomeen torstain ja perjantain välisenä yönä. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo

Heimlichin ote pelasti hengen

Pekka Hiltunen koki Ukrainan-matkallaan myös omaa henkeään uhanneita kauhun hetkiä.

– Sotatoimialueella elämä on vaarallista, mutta tämä ei johtunut lainkaan sodasta, vaan niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olin tukehtua makkaraan, hän kertoo.

Hiltunen veti makkaran vahingossa henkeensä ja myöntää käyneensä tilanteessa todella lähellä kuolemaa. Onneksi ukrainalainen tulkki Nataliia Melnyk oli paikalla ja takoi ensin Hiltusta nyrkillä selkään. Se ei auttanut, ja sen jälkeen hän käytti Heimlichin otetta, jolloin makkara lensi kaaressa lattialle.

– Olin jo menettämässä tajuntani ja tipahdin lattialle kuin märkä rätti. Jonkin aikaa piti olla lattialla, ennen kuin jalat ja pää alkoivat toimia. Kiitän tulkkia henkeni pelastamisesta.

– Heimlichin ote kannattaa jokaisen opetella, hän lisää.