Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger on kuollut – Aasiassa ylistetään veteraanidiplomaatin työtä Kiinan ja USA:n suhteiden normalisoimiseksi 1970-luvulla

0
Toukokuussa sata vuotta täyttänyt Henry Kissinger sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973.
Toukokuussa sata vuotta täyttänyt Henry Kissinger sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger on kuollut. Asiasta kerrotaan muun muassa Kissingerin kotisivuilla. Kissinger oli kuollessaan 100-vuotias. Hän kuoli keskiviikkona kotonaan Connecticutissa.

Kissinger toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä vuosina 1973–1977. Hän oli maansa 56. ulkoministeri.

Washington Post kuvailee Kissingerillä olleen vertaansa vailla oleva vaikutusvalta Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan Richard Nixonin ja Gerald Fordin presidenttikausina.

Lehden mukaan Kissinger on ollut ainoa ihminen, joka on toiminut samaan aikaan sekä Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvonantajana että maan ulkoministerinä. Tämän vuoksi hänen onnistui hallita maan ulkopolitiikkaa tavalla, johon ei tavallisesti kykene kuin presidentti.

Yhdysvaltain hallinnon jättämisen jälkeen muun muassa konsulttina toiminut Kissinger esitti vuosikymmenien ajan mielipiteitä, jotka muovasivat maailmanlaajuista politiikkaa ja yritystoimintaa.

Sotarikolliseksikin syytetty ihannoitu poliitikko

Kissingerin nimi yhdistettiin tavallisesti niin kutsuttuun reaalipolitiikkaan, jonka myötä ulkopolitiikassa painotettiin vallitsevia olosuhteita ja käytännöllisyyttä, usein periaatteelliset seikat sivuuttaen.

Hänen tapansa edistää Yhdysvaltain etuja sai ylistystä, ja ihailijat vertasivat häntä Otto von Bismarckin, Klemens von Metternichin ja Armand de Richelieun kaltaisiin historian suuriin johtohahmoihin.

Kissingerin verkkosivuilla julkaistussa muistokirjoituksessa entisen ulkoministerin kerrotaan olleen avainasemassa Kiinan avaamisessa länsimaille.

Lisäksi hänen kuvaillaan olleen pääasiallinen puolestapuhuja Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton väliselle liennytykselle, joka lievitti maiden välisiä jännitteitä kylmän sodan keskellä.

Etenkin vasemmiston piirissä monet sen sijaan kokivat Kissingerin olleen sotarikollinen, joka oli jätetty syyttämättä rikoksistaan.

Häntä kritisoitiin muun muassa roolistaan Vietnamin sodan leviämisessä kahteen muuhun maahan, Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen tukemisesta sekä vihreän valon näyttämisestä Indonesian Itä-Timoriin vuonna 1975 tekemälle veriselle hyökkäykselle.

Kiistelty Nobel-palkinto

Kissinger ja Vietnamin rauhanneuvottelija Le Duc Tho saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973. Palkinnon saamisen syynä oli se, että he onnistuivat aloittamaan aselevon.

Kaksikon palkitseminen oli niin kiistelty ratkaisu, että kaksi Nobel-komitean jäsentä erosi sen vuoksi.

Le Duc Tho kieltäytyi palkinnosta, mutta Kissinger otti sen vastaan. Hänkin tosin kieltäytyi menemästä palkintoseremoniaan.

Vuonna 1975 Kissinger tarjoutui antamaan palkinnon takaisin, mutta komitea kieltäytyi siitä.

Rauhanneuvottelujen alla Nixon ja Kissinger olivat pyrkineet vahvistamaan Yhdysvaltain asemia, ja kaksikko antoi luvan vuosien 1969–1970 pommituksiin Laosissa ja Kambodzhassa. Pommitukset surmasivat tuhansia siviilejä ja johtivat välillisesti punaisten khmerien nousuun.

Pommituksilla ei ollut Yhdysvaltain kongressin hyväksyntää, ja ne pidettiin kansalta salassa.

Kriitikoilla terävät kielenkärjet

Kylmän sodan kylmäverisellä ulkopolitiikallaan Kissinger jäi monen muistoihin Yhdysvaltain historian verisimpänä ja vihatuimpana hahmona.

– Kuubalaisilla on sanonta, ettei mikään pahuus kestä vuosisataa, ja Kissinger teki parhaansa osoittaakseen heidän olevan väärässä. Ei ole epäilystäkään siitä, että häntä tullaan ylistämään geopolitiikan suurena strategina, vaikka hän tunaroi useimmat kriisit ja aiheutti niiden eskalaation, kommentoi Kissingerin perintöä Rolling Stone -lehdelle historioitsija Greg Grandin hieman ennen entisen ulkoministerin kuolemaa.

Grandin kirjoitti elämänkerran Kissinger’s Shadow (Kissingerin varjo), jossa hän arvioi, että vuosina 1969–1976 Kissinger oli suoraan tai epäsuorasti vastuussa 3–4 miljoonan ihmisen kuolemasta. Muistokirjoituksensa otsikossa Rolling Stone nimeää Kissingerin ”sotarikolliseksi, jota Amerikan hallitseva luokka rakasti”.

Kissingerin tunnettuihin kriitikoihin kuului Grandinin ohella muun muassa toimittaja ja kirjailija Christopher Hitchens, joka esitti vuoden 2001 kirjassaan The Trial of Henry Kissinger (Henry Kissingerin oikeudenkäynti) argumenttinsa sen puolesta, että Kissingeriä vastaan olisi pitänyt nostaa syytteet sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista.

”Kiinan kansan ystävä”

Kissingerin rooli diplomaattina avasi kommunistisen Kiinan ja Yhdysvaltojen välit, mistä seurasi optimistinen aika, jona Kiinan uskottiin muuttuvan demokraattisemmaksi ja avoimemmaksi yhteiskunnaksi hurjan talouskasvun myötä. Tämä optimismi osoittautui sittemmin katteettomaksi, sillä erityisesti presidentti Xi Jinpingin kaudella Kiinan autoritaarisuus on kasvanut.

Kiinan ja Yhdysvaltojen välit ovat viime vuosina hyytyneet erityisesti Yhdysvaltain Donald Trumpin presidenttikaudella aloitetun kauppasodan jälkeen, eivätkä suurvaltojen välit ole juuri lämmenneet presidentti Joe Bidenin kaudella. Vaikeasta diplomaattisesta tilanteesta huolimatta Kiinan johto esitti surunvalittelunsa Yhdysvaltain historian merkkihenkilön poismenosta.

Kiinan ulkoministeriön mukaan Kissinger oli Kiinan kansan ”vanha ja hyvä ystävä”.

– Hän oli pitkäjänteisesti kiinnostunut Kiinan ja Yhdysvaltain välisistä suhteista ja tuki niiden kehitystä. Hän vieraili Kiinassa yli sata kertaa tehden historiallisia panostuksia suhteiden normalisoimiseksi Kiinan ja Yhdysvaltain välillä, ulkoministeriön tiedottaja Wang Wenbin sanoi.

Japani esitti surunvalittelunsa

Japanin pääministeri Fumio Kishida ylisti Kissingerin ”merkittäviä panoksia” Aasian rauhan ja vakauden puolesta erityisesti Yhdysvaltain ja Kiinan suhteiden normalisoinnissa.

– Haluan ilmaista mitä syvimmän kunnioitukseni hänen suuria saavutuksiaan kohtaan ja esittää surunvalitteluni, Kishida sanoi toimittajille.

Eläessään Kissingerillä ei ollut sanottavanaan yhtä kauniita sanoja japanilaisista. Myöhemmin julkistetuissa 1970-luvun asiakirjoissa Kissinger kutsui japanilaisia ”petollisiksi äpäröiksi” näiden halutessa normalisoituja suhteita Kiinan kanssa. Kissinger esitti kommenttinsa ennen Japanin silloisen pääministerin Kakuei Tanakan vierailua Havaijilla elokuussa 1972.

Kissinger oli tuolloin presidentti Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja aikana, jolloin Yhdysvallat piti diplomaattisia suhteita vain Taiwanin saaren hallintoon. Kiinan vuonna 1949 päättyneen sisällissodan jälkeen Yhdysvallat ei vuosikymmeniin tunnustanut Manner-Kiinan kommunistihallintoa. Tanaka avasi diplomaattiset suhteensa Pekingin hallintoon kuukautta vierailun jälkeen, seitsemän vuotta ennen Yhdysvaltoja.

Kommunistisen Kiinan ja Yhdysvaltojen välien sulattelu oli tuolloin kuitenkin jo alkanut Nixonin vierailtua Kiinassa helmikuussa 1972.

Lähteenä myös uutistoimisto AFP.

Arttu Mäkelä, Lassi Lapintie