Kuka on Pariisissa Suomen olympiajoukkueen ”Pena”? Sävähdyttäjä voisi löytyä vaikka Halikon Hevonpäässä usein nähdystä ampumaurheilijasta tai filosofimiekkailijasta

0
Benedek Oláh saavutti odotetun turnausvoiton Lohjan Kisakalliolla. (kuva: Pöytätennisliitto/Hannnu Tolvanen)

Henri Häkkinen, Satu Mäkelä-Nummela ja Ville Lång 2008. Tuuli Petäjä 2012. Benedek Oláh 2016. Eetu Kallioinen 2021.

Kesäolympialaiset on tätä nykyä areena, jossa urheilee sekalainen seurakunta suomalaisia. Osan tarinat on jo etukäteen pureskeltu jälkiruokaa myöten. Joistakin suurempi yleisö taas ei tiedä käytännössä mitään etukäteen eikä edes mitalimenestyksen seurauksena juuri jälkikäteenkään.

Kymmenen metrin ilmakivääriammunnan olympiapronssimitalisti Henri Häkkinen käy kenties nettiaikakauden parhaaksi esimerkiksi. Myönnän: minun oli pakko syöttää hakukoneeseen Häkkisen nimi ennen kuin muistin varmaksi, minkä ampumaurheilumuodon mitalisti hän olikaan. Suomen vuoden 2008 parhaan urheilijan äänestyksessä hän sijoittui seitsemänneksi.

Nyttemmin Suomen urheiluelämä on muuttunut niin paljon joukkuelajipainotteiseksi, ettei olympialajin mitalisti enää valahda äänestyksissä alas tai pysy täysin tuntemattomana. Silti hieman yli puolen vuoden kuluttua Pariisissakin kilpailee taas nippu suomalaisia, joiden suorituksia ei ole nähty lähes koskaan kotimaisen valtakunnan verkossa.

Nousu tuntemattomuudesta sävähdyttämiseen ei vaadi mitalia. Se edellyttää katsojille vieraan nimen, joka onnistuu esimerkiksi voittamaan yhden ottelun ja sitä kautta olemaan esillä toistamiseen.

Näin tapahtui sulkapalloilija Ville Långin kohdalla Pekingissä runsaat 15 vuotta sitten. Hän oli sittemmin maailmanrankingissa parhaimmillaan sijalla 21, mutta silti mies muistetaan nimenomaan olympialaisista.

Lång voitti kaksi ensimmäistä ottelua, ja huuma ehti nousta varsin korkealle ennen neljännesvälierää. Siinä urhoollinen kamppailu maailmanlistan vitosta vastaan riitti tuomaan lisäsympatiaa, vaikka tappio kahdessa erässä tulikin.

Pöytätennispelaaja Benedek Oláhin tarinassa oli Rio de Janeirossa 2016 osin samanlaisia elementtejä. Hän pelasi kansainvälisiä seurajoukkueotteluita jo ennen täysi-ikäiseksi tulemista. Useista Suomen mestaruuksista huolimatta miestä ei ollut nähty television välityksellä juuri lainkaan, eikä ylimääräistä yleisöä liiemmin eksy esimerkiksi perinteiseen Kosken Malja -turnaukseen.

Maailmanrankingissa Oláh oli ollut vielä noin vuotta ennen olympialaisia hädin tuskin kahdensadan parhaan joukossa. Nopea nousu huipentui olympiapaikkaan, ja siellä suomalaisyleisön hurmaamiseen riitti yksi otteluvoitto.

Oláh pyrki uudelleen olympialaisiin Tokiossa 2021. Lempinimi oli mediassa vaihtunut Pentistä Penaksi, mutta kisapaikka jäi sillä kertaa saavuttamatta.

Sunnuntaina Oláh voitti odotetusti Finlandia Openin miesten kaksinpelin Lohjan Kisakalliolla. Titteli oli hyvinkin odotettu, sillä ykkössijoitetun ranking on tällä hetkellä 118 ja finaalivastustaja Barish Moullet löytyy sijalta 940.

– Kiva viikonloppu takana, vaikka finaalissa tuli pikku hiki ja sormesta vuoti vähän verta, Oláh kertoi Pöytätennisliiton tiedotteessa.

Pariisin olympiarankingin laskenta alkoi tämän vuoden kesäkuussa. Siihen lasketaan vuoden kahdeksan pisteiden osalta parhaiten sujunutta kilpailua.

– Olympiapaikka on mahdollinen vielä rankingin kautta, jos pystyn pelaamaan useamman kansainvälisen kisan ja pärjäämään niissä. Toinen mahdollisuus Pariisiin on toukokuussa pelattava Euroopan olympiakarsintaturnaus, Oláh totesi.

Aleksi Leppä ampui Suomelle maapaikan Pariisiin. (kuva: TS-arkisto/Lennart Holmberg)

Kenestä sitten voisi tulla Pariisissa Suomen kisajoukkueen häkkinen, pena tai lång? Vaihtoehtoja on sinänsä melko paljon, että jopa Urheiluruudussa pitkälti näkymättömiä urheilijoita tulee löytymään.

Oláh itse ei enää tähän luonnehdintaan sopisi, vaikka Pariisiin yltäisikin. Ei myöskään Kallioinen Tokion nelossijansa ja muunkin arvokisamenestyksen jälkeen.

Matilda Castren tai Sami Välimäki? Ei, sillä golf on tähän määritelmään liian paljon uutisoitu laji. Sama pätee tennikseen ja Emil Ruusuvuoreen sikäli, kun hän edes lähtisi kisoihin ATP-kiertuekiireiden keskellä.

Harva oli kuullut Martti Puumalaisesta mitään muutama vuosi sitten. Raskaan sarjan Euroopan mestaruus on kuitenkin sen kaliiberin saavutus, että jopa judon osalta se uutisoitiin Suomessakin melko laajasti.

Sulkapallossa maakiintiöt silottavat pöytätenniksen tavoin väylää etenemiseen. Kalle Koljonen poisti kuitenkin ”tuntemattomuuskorttinsa” jo vuoden 2021 EM-pronssillaan. Jokerikortiksi voi nostaa Joakim Oldorffin, joka voitti lauantaina kaksinpelin Walesin kansainvälisessä turnauksessa.

Ampumaurheilu on edelleen potentiaalinen yllätyslaji, joskin mahdollisuudet siihen ovat takavuosikymmeniä pienemmät. Kuitenkin esimerkiksi Aleksi Leppä on toistaiseksi tuttu lähinnä heille, jotka syystä tai toisesta ovat ampumaurheilutoiminnassa mukana esimerkiksi Halikon Hevonpäässä.

Filosofi Niko Vuorinen on nimenä joillekin tuttu, mutta kalpamiekkailun MM-seitsemäs tältä vuodelta voisi silti tehdä melkoisen tarinan. Siis jos hän läpäisee armottoman kovan olympiakarsinnan.

Niko Vuorinen niittäisi mainetta jo läpäisemällä miekkailun erittäin haastavan olympiakarsinnan. (kuva: TS-arkisto/Eero Saarikoski)

SUOMALAISTEN SIJOITUKSIA MAAILMANRANKINGEISSA SUNNUNTAINA

Golf: Sami Välimäki 108, Matilda Castren 207.
Judo (yli satakiloisten painoluokka): Martti Puumalainen 6.
Kalpamiekkailu: Niko Vuorinen 30.
Pöytätennis: Benedek Oláh 118.
Sulkapallo: Kalle Koljonen 68, Joakim Oldorff 118.
Tennis: Emil Ruusuvuori 68, Otto Virtanen 170.