Naapuripuu voi olla ihmisille muistojen ja merkityksen lähde – ”Puut vain ovat siinä, mitä tahansa niiden ympärillä tapahtuukaan”

0
Anna-Sofia Micklin ja hänen lempipuunsa, kaatunut tammi Tullisaaressa Helsingissä. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Anna-Sofia Micklin ja hänen lempipuunsa, kaatunut tammi Tullisaaressa Helsingissä. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Anna-Sofia Micklin yrittää pidätellä kyyneleitään. Puhuminen rakkaan tammivanhuksen kaatumisesta tuntuu vieläkin pahalta, vaikka siitä on kulunut jo kolmisen vuotta.

Puuhun liittyy paljon hyviä, huonoja ja kaikenlaisia muistoja ajoista, kun Micklin asui lähiseudulla Kaakkois-Helsingissä.

– Täällä puun kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa. Menneiden muisteleminen tuo liikutuksen kyyneleet, hän kuvailee katsellen Helsingin Tullisaaren kartanopuistossa makaavaa puuta.

Jos itse puu voisi jakaa muistojaan, niitä olisi riittämiin. Tullisaaren tammi versoi Helsingin kaupunkiympäristön mukaan 1800-luvun alkupuolella Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Tammi suojeltiin lääninhallituksen päätöksellä syyskuussa 1956. Vuonna 2020 iski kuitenkin Aila-myrsky, jonka Ilmatieteen laitos tuolloin kuvaili olleen alkusyksyn myrskyksi jopa ennätyksellisen voimakas. Vain muutama päivä suojelupäätöksen vuosipäivän jälkeen puu kaatui, ilmeisesti siksi, että Ailan puuskat olivat vaurioittaneet sen juuria.

Nyt runko on paikallaan rauhoitettuna maapuuna, joten Micklin voi edelleen vierailla sen luona. Enää matalalla roikkuvissa oksissa ei voi käydä keinumassa, mutta olo on aina kuin tapaisi vanhan ystävän.

Monenlaisia puusuhteita

Micklin ei ole ainoa, jolle yksittäisellä puulla on valtavasti henkilökohtaista merkitystä. Itä-Suomen, Turun ja hollantilaisen Wageningenin yliopistojen yhteinen, monitieteellinen Puut lähellämme -hanke keräsi kyselyllä tietoja ihmisten lempipuista vuosina 2019–2020, ja siihen vastasi Micklinin lisäksi noin 1 750 muutakin suomalaista.

Hankkeessa mukana oleva, Itä-Suomen yliopistossa metsätieteiden väitöskirjaa tekevä Kaisa Vainio sanoo, että jokaisen vastaajan suhde lempipuuhunsa on omanlaisensa. Siitä huolimatta yhteisiä tekijöitä oli – paljonkin. Puut miellyttävät aisteja, ankkuroivat muistoja ja auttavat esimerkiksi kriisitilanteissa antamalla perspektiiviä ihmisen kokemusmaailman ylittävästä todellisuudesta.

Tutkijat kartoittivat eri tekijöitä ja niiden yhteyksiä tilastotieteen menetelmin. Tulosten perusteella he määrittelivät kolme puusuhteita muodostavien ihmisten päätyyppiä: maaseudun ulkoilmaihmiset, kaupunkilaiset luonnonystävät ja ihmiset, joiden luontoyhteys on heikko. Puut jaoteltiin niin ikään kolmeen luokkaan eli karismaattisiin ja erikoisiin puihin, taimiin ja naapureihin, jotka ovat arkielämässä läsnä olevia puita esimerkiksi omalla pihalla.

Lopputuloksena syntyi kolme eri puusuhdekategoriaa. Ihailevat suhteet yhdistävät kaupunkilaiset luonnonystävät vanhoihin ja karismaattisiin puihin, kun taas hoitava puusuhde on leimallinen maaseudun ulkoilmaihmisille ja puuntaimille. Nostalginen puusuhde on yleinen niille, joilla luontoyhteyttä ei muutoin juuri ole.

Tytär tapasi tammen

Vainio kertoo, että puusuhteeseen vaikuttaa usein se, kuinka tiivis osa arkea puu on. Maaseudulla ja omakotitaloasujilla puu voi olla omassa pihassa, jolloin puun kasvua, vuodenaikojen vaihtelua ja esimerkiksi puussa vierailevia lintuja voi tarkkailla päivittäin.

Monet kaupungeissa elävät kerrostaloasukkaat puolestaan voivat matkustaa lempipuunsa luokse pitkiäkin matkoja. Silloin puu saattaa edustaa arjen sijaan nimenomaan arjesta irtautumista ja irtiottoa.

Micklin vieraili Tullisaaren tammen luona säännöllisesti asuessaan lähellä. Tyttärensä synnyttyä hän kävi esimerkiksi esittelemässä vauvan puulle, ja muutoinkin puulle tuli kertoiltua asioita elämästä. Vaikka metsässä yksin kulkiessaan hänellä on tapana puhua puille, Tullisaaressa hän jutteli äänettömästi ihan siksi, että paikka on julkinen ja ohikulkijoita paljon.

Nyt arjessa eniten läsnä on nykyisen kotipihan vanha koivu. Sekin tosin piti katkaista viime keväänä, mutta jäljelle jätettiin jokunen metri runkoa, jossa ötökät voivat elää ja linnut pesiä.

Tynkänäkin puu on edelleen tärkeä.

– Kun palasimme kotiin muutaman kuukauden reissulta, menin heti halaamaan pihapuuta, Micklin kertoo.

Suhde tuntuu myös vuorovaikutteiselta. Micklin kuvailee saavansa lempipuiltaan lohtua ja rauhallista, hyväksyvää läsnäoloa. Niiden seurassa oleilu tuntuu juurruttavalta.

– Puut vain ovat siinä, mitä tahansa niiden ympärillä tapahtuukaan.

Isoja, vanhoja, erikoisia

Tullisaaren tammi on tutkimuksen perusteella melko tyypillinen lempipuu. Jos puu ei ole vaikkapa isovanhemman istuttama tai omassa pihassa, usein suosikkipuuksi päätyy jollakin tavalla erikoinen yksilö.

– Puut saattavat olla esimerkiksi isoja tai vanhoja, tai niissä saattaa olla erikoisia piirteitä, kuten pahkoja tai kuhmuja, väitöstutkija Vainio kertoo.

Kuitenkin myös aivan tavanomainen puu voi nousta suosikin asemaan, jos sen löytämiseen liittyy jokin tarina tai se on osunut elämään erityisellä hetkellä.

– Moni vastaaja sanoi arvostavansa puun biologisia ja luonnollisia ominaisuuksia ja sitä ekosysteemiä, joka puu lajeineen ja sienineen on. Kyse ei aina ole vain esteettisistä ja henkilökohtaisista näkökulmista.

Suhteeseen vaikuttava tekijä oli usein myös se, että pitkäikäinen, monenlaisia historian vaiheita nähnyt puu auttaa asettamaan asioita perspektiiviin ja tarjoamaan helpotusta ja lohtua. Vainio huomauttaa, että vastauksissa ihmiset kertoivat pystyvänsä samaistumaan ajatukseen siitä, että puu ja sen edustama luonto ovat jotakin ihmistä suurempaa ja jatkuvampaa.

Läheinen suhde puihin ei välttämättä tarkoita, että vastustaisi puiden käyttöä. Micklin kertoo esimerkiksi asuvansa hirsitalossa, joka lämpiää puulla. Pelkkään taloudelliseen hyötyyn keskittyvää ajatusmallia hän ei siedä.

– Puut ovat meille elinehto, eli kyllä puita täytyy myös käyttää. Nykyään käytön tasapaino on kuitenkin kadotettu.

Tuttuus lisää tietoisuutta

Erikoisten puuyksilöiden ihastelu ei ole uusi ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kansallispuistoissa on lukuisia lähes julkkiksiksi nousseita puita, joille on annettu nimiä ja joiden luokse on rakennettu reittejä. Euroopassakin järjestetään Tree of the Year– eli Vuoden puu -kilpailua, jossa eri maiden ehdokkaista äänestetään yleisön suosikki.

Onko yksittäisten puiden esiin nostaminen ongelmatonta, kun samaan aikaan kaikkien puiden – kuten muidenkin lajien, myös ihmisen itsensä – elinympäristöjä ja -olosuhteita muokkaavat ihmisen aiheuttama ilmastokatastrofi ja luontokato? Onko suhtautumisessamme erilaisiin puihin kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että kohtelemme koiria lemmikkeinä ja turkiseläimiä tuotantovälineinä?

Vainio uskoo, että puut voivat olla kasvimaailman merkkilajeja luonnonsuojelulle samalla tavalla kuin vaikkapa eläintensuojelusta puhuttaessa esille nostetaan tiikerit, norsut ja muut näyttävät tai ihmisen silmiin söpöt lajit.

– Suurten, vanhojen ja kiinnostavien puiden esiin nostaminen tekee näkyväksi puiden merkitystä yleisemminkin. Esimerkiksi Vuoden puu on ikään kuin symbolinen muistutus arvokkaasta asiasta, johon meidän on kiinnitettävä huomiota.

Nähtävyyksien kaltaiset puut ovat Vainion mukaan siis hyvä tapa lisätä tietoisuutta ja siten arvostusta puista ihmisten elinympäristöissä. Se mahdollistaa puukokemuksen myös niille, jotka eivät itsenäisesti puiden luo löytäisi.

Avoimesti puunhalaaja

Luonnonsuojelijoista käytetään joskus halventavassa tarkoituksessa nimitystä puunhalaaja. Vainio kertoo, että tutkijat tiedostivat termin ristiriitaisuuden tutkimuksen alkuvaiheessa ja halusivat viestiä osallistujille, ettei tutkimus ole suunnattu vain puunhalaajaksi itsensä mieltäville.

Kyselyissä ja haastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, että monet tunnustautuivat avoimesti puunhalaajiksi eivätkä suhtautuneet asiaan vakavasti.

– Erityisesti edellisten sukupolvien aikana tunteiden ilmaisuun ja koskettamiseen on suhtauduttu pidättyväisesti. Ehkä tässä ajassa voitaisiin jo hieman avautua tunteista puhumiselle ja myös luontoon liittyvien tunteiden käsittelylle. Puunhalaaja on tosi kiva termi, ja sitä voisi vähän uudistaa negatiivisista mielikuvista, Vainio sanoo.

Tunteita puihin tutkimuksen perusteella todella liittyy. Jotkut kertoivat jopa kokevansa jonkinlaista vuorovaikutteisuutta tai yhteyttä puun kanssa tai vähintään saavansa suhteesta asioita, jotka he tulkitsevat vuorovaikutukseksi. Tutkijat käsittelevät ilmiötä puhumalla puun tarjoamista mahdollisuuksista esimerkiksi rauhoittumiseen tai halaamiseen.

Suojeleva suhde puuhun voi aiheuttaa ristiriitoja vaikkapa perheissä, naapureiden välillä tai taloyhtiöissä, jos vaikkapa jokin rakennusprojekti saattaa uhata puun juuria tai yksi haluaa puun pois istutusten tieltä ja toinen ei.

– Yksittäisistä puista voi tulla niin läheisiä ja merkityksellisiä, että niiden vuoksi otetaan usein sosiaalisiakin riskejä, Vainio sanoo.

Anne Salomäki