Pääkirjoitus: Kaikki kärsivät, kun kyläkoulu on päättäjille liian suuri mörkö

0
Oinasjärven koulu Somerolla on ollut pitkään lakkautusuhan alla. Kuva: Somero-Lehti/Sari Merilä

Someron puolueet ovat päässeet sopuun koulujen kohtalosta. Kaupungissa on pähkäilty kouluverkon uudistamista jo parin vuoden ajan. Ongelma on samanlainen kuin Salossa: pienten kyläkoulujen oppilasmäärä laskee ja edessä on tarve koulujen yhdistämiselle.

Somerolla päädyttiin hyvin samanlaiseen ratkaisuun kuin Salossa muutama vuosi sitten. Molemmissa kunnissa poliitikot sopivat keskenään, että työnnetään yhdessä pää pensaaseen.

Kaikki Someron valtuustoryhmät allekirjoittivat sopimuksen, jossa koulujen kohtalonrajaksi asetettiin 34 oppilasta. Alarajan alittaminenkaan ei tarkoita väistämättä koulun lakkauttamista, vaan sen jälkeen vasta harkitaan tilannetta.

Eli nyt päätettiin olla tekemättä päätöksiä, jotta voidaan olla päättämättä mitään myöhemminkään. Sekin on tuttua Salosta.

Lisäksi Someron päättäjät sopivat, että tilanne rauhoitetaan pariksi vuodeksi. Ensimmäisen kerran koulujen kohtaloa mietitään vuonna 2026.

Salossa valtuuston vuonna 2020 asettama alaraja on 42 oppilasta. Lisäksi Salossa vaaditaan, että viiden vuoden ajanjaksolla minimimäärän pitää alittua kolmesti. Sen jälkeen pitää keskustella koulun kohtalosta.

Salossa on jo kouluja, jotka ovat kolmesti jääneet lakkautusrajan alle. Keskustelua ei ole aloitettu.

Eikä Salossa tulla päättämään yhdenkään kyläkoulun lakkauttamisesta ensi vuonna, jolloin viiden vuoden perälauta tulee täyteen. Kuntavaalit nimittäin odottavat kulman takana keväällä 2025. Niitä ennen päät on tapana työntää entistä syvemmälle, jos pensaassa vaan on tilaa.

Kyläkoulut saavat siis jatkoaikansa, oli oppilaita tai ei.

Somerolla laskettiin fiksummin ja lykättiin keskustelu suosiolla vaalien yli.

Heikkenevien näkymien suhdanteessa koulujen keskittäminen olisi taloudellisesti järkevä ratkaisu, vaikka kokonaisvaikutuksista onkin hyvin vähän tutkimustietoa.

Kyläkouluihin liittyy toki kunnioitettavia ihanteita, ovathan ne lähipalvelua parhaimmillaan. Selvää on, että lasten koulumatkat eivät saa venyä kohtuuttomiksi.

Lähikoulu yksinään ei kuitenkaan riitä alueelliseksi vetovoimatekijäksi. Jos riittäisi, tässä tilanteessa ei oltaisi. Tärkein kysymys onkin, mitä kunnissa on tehty sen eteen, että oppilasmäärät eri alueilla lähtisivät nousuun.

On ihan ymmärrettävää, jos kyläkouluista halutaan pitää kiinni viimeiseen saakka. Tämä pitäisi siinä tapauksessa sanoa ääneen. Nykyinen jatkuva ja epämääräinen lakkautusuhka ei palvele ketään.