Salolainen Sirpa Korkatti rakastaa maastohiihtoa niin paljon, että hän pyrkii Hiihtoliiton puheenjohtajaksi – ”Olen varmaan naiivi, mutta haluan muutosta”

0
Sirpa Korkatti pyrkii 92-vuotiaan Hiihtoliiton ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi. (Kuva: SSS/Minna Määttänen)

Salolainen Sirpa Korkatti on poikkeuksellisen rohkea nainen.

Vuodesta 2019 Eerikkilän urheiluopiston ihmisten ja kulttuurin johtajana toiminut Korkatti, 52, on ollut pitkään mukana suomalaisessa maastohiihdossa. Hänet valittiin vuonna 2006 ensimmäisenä naisena Hiihtoliiton valtuuston puheenjohtajaksi. Tällä hetkellä Korkatti on Hiihtoliiton johtokunnan jäsen ja maastohiihdon johtoryhmän puheenjohtaja.

Korkatti toimi myös pitkään kasvattajaseuransa Hämeenlinnan Hiihtoseuran puheenjohtajana ja toimi seuran ykköshiihtäjän Laura Monosen managerina.

– Itse asiassa minua kutsuttiin haltijakummiksi. Ehkä se kertoo siitä, että halusin vain auttaa ”pro bono” ja luoda edellytyksiä.

Viime viikon torstaina Korkatti teki urheiluvaikuttajauransa kovimman liikkeen, kun hän avasi Hiihtoliiton puheenjohtajakilpailun ja päätti haastaa istuvan puheenjohtajan Markku Haapasalmen maaliskuun kokouksessa.

Miksi haluat Hiihtoliiton puheenjohtajaksi?

– Hiihtoliitto on suuren muutoksen tarpeessa. Koen, että itselläni on osaamista ja motivaatiota viedä muutosta eteenpäin oikeiden ihmisten kanssa. Olen saanut myös paljon pyyntöjä kentältä.

– Hiihto on itselleni niin rakas, että haluan antaa panokseni siihen.

Vaikka Hiihtoliiton alaisuudessa toimivat maastohiihdon lisäksi myös mäkihyppy ja yhdistetty, tässä haastattelussa keskitytään maastohiihtoon, jonka tilaa Suomessa voisi kauniisti kutsua haastavaksi. Todellisuudessa tilanne on karmea.

Kilpahiihtäjien määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa noin 4 500:aan. Tällä hetkellä Suomessa on yhtä juniorihiihtäjää kohti on kuusi juniorikoripalloilijaa ja 40 juniorijalkapalloilijaa.

Mitään yhtä syytä romahdukseen ei tietenkään ole. Korkatti nostaa esiin välineet ja olosuhteet, vaikka Hiihtoliiton keinot vaikuttaa lumen syvyyteen tai suksipaketin hintaan ovat vähäiset.

– Hiihtoliitto ei rakenna olosuhteita, mutta meidän pitää pystyä vaikuttamaan niihin. Suomi on esimerkiksi lumensäilömisessä edelläkävijä, ja sen alan ymmärryksen ja osaamisen levittäminen on tärkeää.

– Kaupungit ovat onneksi jo ymmärtäneet sen, miten edullinen ja kaikkia ikäryhmiä liikuttava liikuntapaikka hiihtolatu on.

Käsistä karanneen välinekilpailun hillitsemiseksi Korkatilla on konkreettinen ehdotus.

– Eihän siinä ole mitään järkeä, että jo 10-vuotiailla lapsilla on täysi pakka suksia. Pitäisikö kilpailujen järjestäjien tarjota välineet esimerkiksi alle 12-vuotiaille?

– Seuroilla on ollut aiemmin suksikirjastoja. Sitä toimintaa pitäisi kehittää edelleen ja laajentaa niiden käyttöä myös kouluihin.

Vaihtelevat olosuhteet ja kalliit välineet ovat myös nostaneet aloittamisen kynnystä.

– Olemme luoneet mielikuvaa, että hiihtoon on haastava aloittaa. Seuratoiminnan sisällöt, mielekkyys ja laatu vaikuttavat ihmisten valintoihin. Moneen muuhun lajiin verrattuna hiihtoseurat toimivat vahvasti vapaaehtoispohjalta ja uskon, että sen myötä olemme jääneet tietyissä asioissa jälkeen.

– Emme edelleenkään pysty tarjoamaan kiinnostuneille aikuisille maksullisia hiihtotoimintoja kuin joissain seuroissa.

Hiihdossa on kuitenkin valtava potentiaali. Miljoona suomalaista hiihtää ainakin kerran talvessa. Lisäksi maastohiihtoa seuraa televisiosta joka talviviikonloppu puolesta miljoonasta jopa miljoonaan suomalaista.

Lisäksi Hiihtoliitto sai edellisellä tilikaudella noin 3,8 miljoonaa euroa Rukan ja Salpausselän maailmancupkilpailujen media- ja markkinointioikeuksista, miljoona euroa valtion yleisavustusta sekä puoli miljoonaa euroa Olympiakomitean tehostamistukea.

Näistä faktoista huolimatta Hiihtoliiton talous on kuralla ja alijäämä tulee olemaan tälläkin tilikaudella satoja tuhansia euroja.

Miten se on mahdollista?

– Helsinki Ski Week oli niin iso epäonnistuminen, että se vaikuttaa kaikkeen, Korkatti muistuttaa 200 000 euron tappion tuoneesta tapahtumasta Helsingin Olympiastadionilla.

Helsinki Ski Week ei kuitenkaan yksin selitä talouskurimusta. Taustalla on oltava myös syvempiä rakenteellisia ongelmia. Korkatti varoo nyt selvästi sanojaan.

– Olen tarkoituksella lähtenyt (kampanjaan) avoimuus ja läpinäkyvyys kärkenä. En ole saanut kiinni, että mistä tämä (taloustilanne) johtuu.

Olet Hiihtoliiton johtokunnan jäsen, etkä tiedä mitkä ovat talousongelmien syyt?

– Totta kai tiedän, että on budjetoitu liian suuret tulot ja liian pienet menot. Esimerkiksi viime kaudelle oli budjetoitu iso matkustuskulujen nousu, mutta se ei ollut lähelläkään toteutunutta. Meillähän voi olla viikonloppuisin jopa sata ihmistä maailmalla.

– Hiihtoliitto on muihin lajiliittoihin verrattuna tosi kompleksinen. Talouden seuranta ja reagointi ovat olleet iso haaste.

Hiihtoliiton talouskurimus alkoi jo vuoden 2017 Lahden MM-kisoista, jotka tuottivat liitolle 2,4 miljoonaa euroa tappiot. Hiihtoliitto jäi MM-kisoista 1,8 miljoonaa euroa velkaa Lahti Events Oy:lle. Tuon velan maksaminen jatkuu pitkälle 2030-luvulle asti.

Miksi liitto silti hakee vuoden 2029 MM-kisoja, jos kerran edellisetkin on maksamatta?

–Tahtotila on järjestää kisat, joista ei tule laskua, mutta sitä ennen Hiihtoliiton organisaatio, toiminta ja talous on oltava kunnossa.

– Virheitä voi tehdä, mutta älä nyt kahdesti samaa virhettä tee.

Yksi Hiihtoliiton rakenteellinen ongelma on se, että tv-katsojia riittää, Suomessa ei ole riittävästi hiihtokilpailuja, joihin ihmiset ostaisivat pääsylipun.

– Seurojen on opittava järjestämään tapahtumia. Nyt tapahtumat ovat sellaisia, että kilpailija lähtee matkaan, tulee maaliin ja tulokset katsotaan ilmoitustaululta, eikä tapahtuman ympärille ole rakennettu mitään muuta.

– Ostaisitko sinä lipun tapahtumaan, jossa et tiedä mitä tapahtuu, Korkatti kysyy tietäen vastauksen.

Iivo Niskanen hiihti miesten 10 kilometrin väliaikalähtökilpailun toiselle sijalle Rukan maailmancupissa. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa
Suomen hiihtomenestys on levännyt kohta kokonaisen vuosikymmenen Iivo Niskasen ja hänen siskonsa Kertun harteilla. (Lehtikuva/Heikki Saukkomaa)

Hiihtomaajoukkueen entinen päävalmentaja Reijo Jylhä sanoi Salon Seudun Sanomille ennen Lahden vuoden 2017 MM-kisoja, että maastohiihdon menestys ei ole pelkästään suomalaisen hiihdon vaan koko suomalaisen huippu-urheilun asia, koska maastohiihto saa niin valtavaa tukea valtiolta, Olympiakomitealta ja yhteistyökumppaneilta.

Suomen maantieteelliseen sijaintiin, maastohiihdon resursseihin, lajikulttuuriin ja kansainvälisen kilpailun pienuuteen peilaten menestys on ollut surkeaa. Lahden MM-kotikisojen jälkeisissä MM-hiihdoissa on jaettu yhteensä 108 maastohiihtomitalia, joista Suomen osuus on vain neljä mitalia.

– Miten hyvin me ymmärrämme kansainvälisen kärjen vaatimustason? Mitä se tarkoittaa harjoittelussa? Esimerkiksi varustekehitys ja välinehuolto ovat supertärkeässä roolissa, Korkatti muistuttaa.

– Entä onko meillä riittävän kovia urheilijoita, joiden ominaisuudet ja motivaatio riittävät huipulle? Siinä tullaan taas harrastajamäärän vähenemiseen, koska jatkossa meidän pitää löytää huiput entistä pienemmästä massasta.

Tässä vaiheessa huomaan, että haastattelua on kulunut jo 26 minuuttia, eikä Korkatti ole maininnut kertaakaan sitä helpointa selitystä ja suurinta syypäätä eli mallimaata nimeltä Norja.

– Meidän pitää katsoa, että mitä siellä Norjassa tehdään! On turha mankua resursseista vaan pitää miettiä, että mitä voisimme muuttaa omassa tekemisessä.

– Lopulta kaikessa tullaan siihen faktaan, että meidän on saatava lapset liikkeelle. Se on koko yhteiskunnan haaste ja ihan järkyttävä haaste.

Palataan vielä ensimmäiseen kysymykseen.

Suurta hiihdon ystävää ja entistä pääministeriä Harri Holkeria pyydettiin aikanaan kolme kertaa Hiihtoliiton puheenjohtajaksi. Hän vastasi joka kerta samalla tavalla: ”Hiihto merkitsee minulle henkilökohtaista liikuntaa eikä doping-selitysten antamista lumihangessa.”

Mikä siis saa johtaja-asemassa jo olevan ihmisen hakemaan poikkeuksellisen vastuullista ja näkyvää luottamustoimea, josta ei makseta korvausta? Sillä pahimmassa tapauksessa se on Sirpa Korkatti, joka seisoo Holmenkollenin hangessa selittämässä hiihtäjien poikkeuksellista verenkuvaa tai voitelun epäonnistumisesta johtuvaa menestymättömyyttä.

– Olen miettinyt tosi paljon, että mitä ihmisen on järkevää haluta ja kannattaako juuri tätä haluta… Olen varmaan naiivi, mutta haluan muutosta. Eikä maailmaa voi muuttaa kuin tekemällä itse.

Sirpa Korkatin mielestä Hiihtoliitto kaipaa isoja muutoksia. (Kuva: SSS/Minna Määttänen)

Parasta Salossa: tori ja tennis

Sirpa Korkatti muutti kuusi vuotta sitten aviomiehensä kanssa Halikkoon sattumalta.

– Sain töitä Eerikkilässä vuonna 2019. Mietimme silloin mieheni kanssa, että pitäisikö tehdä joku isompi muutos?

Korkatit katsoivat karttaa ja päättivät tulla Saloon. Muutto ei ole kaduttanut, vaikka seuraava paikkakunnan vaihdos onkin pian edessä.

Korkatit ovat nauttineet Tupurin ja Märynummen hiihtoladuista ja luoneet ystäväpiirin tennishallilla.

– Urheiluseuraan liittyminen on loistava tapa tutustua ihmisiin. Meille se on tarkoittanut Salon Tennisseuran porukkaa.

– Myös Salon torielämä on todella makea. Olemme mieheni kanssa kumpikin tori-ihmisiä.