Susi – Putinin lahja Suomelle

0

Esi-isämme Suomessa ja koko Euroopassa ovat aikoinaan olleet erittäin viisaita, kun he ovat hävittäneet suden koko Euroopasta sukupuuttoon.

Itse en näe mitään syytä miksi sutta tarvitaan maailmalla. Susihan on ravintoketjun huipulla eli sillä ei ole yhtään laillista vihollista. Tällainenhan on sairas olotila.

Virallisen valistuksen mukaan nykyinen susikanta on tullut Suomeen idästä – Putinin lahjana. Sieltä on tullut myös supikoira ja hirvikärpäset sekä eläinten raivotauti.

Tuo raivotauti on jo tarttunut ainakin Venäjän duumaan ja suomalaisiin poliitikkoihin – ei kuitenkaan kaikkiin vielä. Kansalaisen on ikävää kuunnella raivotautia sairastavaa poliitikkoa.

Susi on hyvin herkkä sukurutsaukselle. Laumassa eivät parittele muut kuin alfapari. Susien on siis etsittävä uusia reviirejä.

Suomi on maantieteellisesti jaettu karsinoihin. Valtatie 1 (Helsinki–Turku) on molemmin puolin varustettu riista-aidalla, samoin on valtatie 3 (Helsinki–Tampere). Joka karsinassa on siten oma eläinkantansa ja ne eivät pääsääntöisesti pääse sekoittumaan.

Esimerkiksi Lohjalla on pari riistakäytävää karinasta toiseen. Kameravalvonta osoittaa, että sitä käyttävät kauris, peura, kettu, supi ja jänis, mutta ei susi. Salon kaupungin Kruusilan kaupunginosassa karsinat yhdistää suuri silta-aukko, jota myös sudet käyttävät. Tästä Someron lauma ja Raaseporin lauma pääsevät sekoittumaan.

Itse olen yli 60 vuotta aktiivisesti kunnioittanut ja arvostanut maailman vanhinta perinnearvoa – metsästystä. Olen sitä seurannut etupäässä Satakunnassa, Köyliön susireviirin alueella.

Metsästysvuonna 21/22 tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Uroshirviä oli ja oli myös yksinäisiä naaraita kohtalaisen runsaasti, mutta vasallisia naaraita ei ollut montaakaan. Tällöin pudotimme vasojen kaatomäärää rajusti. Vasoja jätettiin seuraavillekin vuosille.

Susia alueella on runsaasti. Mieleen tulee helposti tilanne, että sudet ovat kesällä syöneet pienet avuttomat vasat ja seuraavana vuonna aikuiset hirvet ovat vaihtaneet maisemaa – onhan hirvilläkin itsesuojeluvaisto.

2000-luvun alussa Suomessa oli virallisen valistuksen (LUKE) mukaan 138 sutta.

Samaan aikaan Köyliössä tuntemani metsästäjä näki 11 sutta (kolme aikuista ja kahdeksan nuorta).

Kymmenen kilometrin päässä toinen tuntemani metsästäjä näki talonsa ja naapurien talojen pihalla seitsemän aikuista sutta.

Noissa luvuissa ei varmaankaan vielä olleet kaikki Köyliön sudet. Mutta jos olisi ollut, niin tilastomatematiikkaa jonkin verran lukeneena pidän täysin mahdottomana, että yli 13 prosenttia koko Suomen susikannasta olisi ollut Köyliössä.

Mikä on meidän suomalaisten tulevaisuus? Onko esi-isiemme viisaat teot tuhottu? Miksi susi on ravintoketjun huipulla? Kuka tai mikä on vastuussa tästä touhusta?

Miksi Salon tai Someron tai Raaseporin kaupungin susitiheyden tulee olla rajusti suurempi kuin Brysselin tai Helsingin?

Onko Suomen todellinen susikanta 1 000 vai 100 000 kertaa virallista tilastoa suurempi?

Mutta katsotaan nyt kuitenkin tulevaisuuteen. Sudella ei ole yhtään vihollista.

Se (vai pitäisikö sanoa hän) saa levitä holtittomasti. Susi ottaa aina ruokansa. Susi ei nälkää näe. Ensin loppuu riista – Köyliössä on jo nähty.

Sitten loppuvat kotieläimet, koirat, lampaat, lehmät, hevoset jne. Seuraavaksi ruokalistalle tulevat pienet alakoululaiset, jotka joutuvat odottelemaan koulukyytiä susien reviirillä. Ja hyysääminen sen kun jatkuu.

Minä käytän perustuslain suomaa oikeuttani sanoa mielipiteeni. En näe yhtään syytä, mihin sutta tarvitaan, en nyt enkä tulevaisuudessa. Piste.

Jorma Santala

Salo